Jotta Esperi Care-skandaali johtaisi parempaan hoivapolitiikkaan, on valtio- ja kuntataloudessa tunnustettava vanhushoivan todellinen tarve, ja järjestettävä sille riittävä julkinen rahoitus.
Esperi Caren skandaali on käynnistänyt kiivaan keskustelun vanhushoivan tilasta Suomessa. Keskustelu on tärkeä ja tervetullut, ja sisältää paljon asioita, joita hoivapolitiikan ja -talouden tutkijat ovat pyrkineet pitämään esillä, muun muassa soten yhteydessä. Jotta keskustelu johtaisi kestävästi parempiin ratkaisuihin, olisi hyvä tuntea hoivaskandaalien anatomiaa, ja välttää niiden käsittelyn yleisimmät virheet.
Vanhushoivaan liittyvillä skandaaleilla on taipumus synnyttää hetkellinen moraalipaniikki, ilman että ongelmien juurisyihin paneuduttaisiin. Kuten EsperiCaren tapaukseen liittyvässä keskustelussa, varsin yleinen ratkaisuehdotus on valvonnan lisääminen.
Tämä ei kuitenkaan yksin riitä. Ratkaisu voi jopa heikentää hoivan laatua, kun byrokraattisten valvontajärjestelmien rakentaminen, ylläpitäminen ja rahoittaminen kilpailee varsinaiseen hoivatyöhön sijoitettavien ajallisten ja rahallisten resurssien kanssa.
Merkittävin syy vanhushoivaan liittyviin toistuviin skandaaleihin on se, että hoiva pyritään tuottamaan järjestelmällisesti liian halvalla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hoivaa tuotetaan liian vähän suhteessa tarpeeseen.
Kun kutakin hoivasta riippuvaista vanhusta kohti kohdistetaan laskennallisesti liian vähän hoivatyötunteja, tilatarvetta, ruoka- ja siivouspalveluja, päädytään rakenteisiin, joissa vanhusten todellisiin hoivatarpeisiin ei kyetä vastaamaan. Joku jossain jää tällöin väistämättä ilman tarvitsemaansa hoitoa ja huolenpitoa.
Uudet hoivaskandaalit kytevät arkisissa, hiljalleen kumuloituvissa heitteillejätöissä, päivittäin, silloinkin kun heitteillejättö ei ylitä uutiskynnystä. Näistä heitteillejätön rakenteista – sekä siitä, että Esperin kaltaiset kansainvälisesti omistetut yritykset voivat tehdä heitteillejätöistä taloudellisesti tuottavaa – ovat viime kädessä vastuussa kunnat ja valtio.
Jotta Esperi Care-skandaali johtaisi parempaan hoivapolitiikkaan, on valtio- ja kuntataloudessa tunnustettava vanhushoivan todellinen tarve, ja järjestettävä sille riittävä julkinen rahoitus. Jotta ratkaisu olisi taloudellisesti kestävä, palvelut on ensisijaisesti hankittava julkisilta toimijoilta, voittoa tavoittelemattomilta toimijoilta, tai pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä.
Hoivaan tarkoitettujen verorahojen ohjaaminen yritystoimintaan, jonka päätarkoitus on ylikansallisten sijoittajien tuottojen kasvattaminen johtaa ennen pitkään vain uusiin skandaaleihin – riippumatta valvonnan määrästä ja valvontakoneiston koosta.
Kirjoittanut: Tiina Vaittinen
Julkaistu Aamulehdessä 5.2.2019
