Suomen kunnat velvoitettiin yli 140 vuotta sitten vastaamaan apua tarvitsevien sairaiden, lasten ja vanhusten hoidosta vuoden 1879 vaivaishoitoasetuksella. Vaikka säädökset, vastuunjaot sekä avun ja tuen muodot ovat noista ajoista muuttuneet ja kehittyneet, on kunnilla edelleen iso vastuu sosiaali- ja terveydenhuollosta.
Suunnitteilla olevan sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) uudistuksen myötä monia vastuita siirtyisi kunnilta hyvinvointialueille, mutta kuntalaisten kokonaisvaltainen hyvinvointi olisi edelleen kuntien tehtävälistalla.
Esimerkiksi varhaiskasvatus ja kuntavaaliteemaksikin noussut oppimisen tuen järjestäminen säilyy kunnilla, samoin kulttuurin, liikenteen, yhdyskuntarakenteen, liikunnan ja asumisen järjestäminen siten, että ne tukevat kaikenikäisten ja -kykyisten ihmisten hyvinvointia.
Kuntalaisten kokonaisvaltainen hyvinvointi jää kuntien tehtävälistalle sote-uudistuksen jälkeen.
Kunnilla on edelleen mahdollisuus myös tukea vanhoja ihmisiä ja muita hoivaa ja apua tarvitsevia niin paljon kuin ne suinkin haluavat ja pystyvät. Vanhuspalveluiden järjestämisvelvollisuuden siirtyminen hyvinvointialueille sote-uudistuksessa ei tarkoita sitä, että kunnat voivat unohtaa iäkkäät asukkaansa. Päinvastoin.
Kunnille syntyy mahdollisuus erottua toisistaan sen perusteella, miten ne suhtautuvat iäkkäisiin ja muihin vaivojensa ja hoivan tarpeidensa kanssa kamppaileviin asukkaisiin.
Tukipalveluiden järjestäminen, ehkäisevien ja terveyttä edistävien hankkeiden ja rakenteiden kehittäminen, vapaaehtoistyön edellytysten kehittäminen ja esimerkiksi esteettömän kaupunkitilan luominen, joka mahdollistaa liikkumisen ja esimerkiksi saniteettitilat kaikille ihmisille, ovat kuntien vastuulla jatkossakin.
Kunnat voivat erottautua sen mukaan, miten ne suhtautuvat iäkkäisiin ja muihin vaivojensa kanssa kamppaileviin asukkaisiin.
Erityisen tärkeää tulee olemaan kuntien sekä erilaisten järjestöjen ja yhdistysten yhteistyö. Kunnat voivat rahoittaa ja mahdollistaa tämän kolmannen sektorin toimintaa, joka parantaa merkittävällä tavalla ikääntyneiden ja apua tarvitsevien ihmisten elämää ja arkea.
Hyvinvointialueiden virallisesta palveluverkostosta mahdollisesti tippuvat ovat pitkälti vapaaehtoistyön, etsivän vanhustyön, diakoniatyön ja muiden vastaavien tahojen avun varassa. Myös kuntien voittoa tavoittelevien yhteistyötoimijoiden muutos on näkyvissä. Kansainväliset hoiva-alan jätit koputtelevat uusien hyvinvointialueiden päättäjien ovilla. Niiden sijaan siivousta, kauppapalveluita ja etenkin itse ostettavaa hoivaa ikääntyneille tarjoavat pienyrittäjät jäävät kuntiin ja kuntien on mahdollista tukea näiden toimintamahdollisuuksia.
Kuntien tulee ryhtyä uudenlaiseen hyvinvointia tukevaan yhteistyöhön järjestöjen ja pienten yritysten kanssa.
Kunnanvaltuustot, joissa ymmärretään asukkaiden vaivaisuus ja ikääntyminen laajemmaksi ilmiöksi kuin vain sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseksi, ovat esimerkkinä kunnille, jotka unohtavat vanhukset sote-uudistuksen myötä.
Kunnissa tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat kuntalaisten avun, tuen ja hoivan tarpeisiin ja niihin vastaamiseen koko elämänkaarella. Vaiva-vaalikonetta ei valitettavasti vielä ole kehitetty, mutta ehdokasta valitessasi kiinnitä huomiota ehdokkaasi vaivapoliittisiin näkemyksiin.
Anna äänesi vaivan huomioimisen puolesta.
Vaiva-kollektiivi 7.6.2021
