Perustuslakivaliokunnan mukaan perustuslaissa mainittujen sosiaali‑ ja terveyspalveluiden (sote) järjestäminen ja tuottaminen ovat lähtökohtaisesti julkisia hallintotehtäviä. Hallituksen sote-uudistusta koskevassa lausunnossa todetaan myös, ettei tavoiteltu valinnanvapauden laajentaminen edellytä maakuntien palvelutuotannon yhtiöittämistä.
Hallitus teki oikean ratkaisun päättäessään luopua yhtiöittämisestä perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella. Sote-uudistuksen keskeisenä tavoitteena on kuitenkin edelleen laajentaa markkinatoimijoiden osuutta julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisessa. On epäselvää, onko yhtiöittämismalliin kuulunut tavoite kilpailuneutraliteetista vielä hallituksen asialistalla. Tämä tavoite on ongelmallinen, koska julkisen palvelun – verraten poliisiin tai kouluihin – ei lähtökohtaisesti tule kilpailla minkään muun toimijan kanssa neutraalisti, sillä sen toimintalogiikka ja tarkoitus ovat eri kuin markkinoilla. Sote-palvelut ovat julkisia hyödykkeitä ja osa elintärkeää sosiaalista infrastruktuuria, jonka tulee toimia markkinatilanteesta riippumatta, ja joka ei koskaan voi joutua konkurssiin.
Onkin aika pohtia, miten yksityiset yritykset voivat olla mukana tuottamassa välttämättömiä sosiaali- ja terveyspalveluja. Sote-palveluissa on perustellusta syystä kyse julkiselle vallalle osoitetusta velvollisuudesta turvata riittävät palvelut. Markkinatoimijoiden pääasiallinen tavoite on lisätä kysyntää ja sitä kautta voittoja. Hyvinvointivaltion tarjoamien etuuksien ja palveluiden tavoite on tehdä itsensä tarpeettomaksi: työllistää työtön, tervehdyttää sairastunut, raitistaa päihteidenkäyttäjä, tai palauttaa huostaan otettu lapsi perheensä pariin. Mikäli sote siirretään yhä enemmän markkinoille, houkuttelevat tarjolla olevat miljardit enenevästi myös voitontavoittelijoita ja kansainvälisiä pääomasijoitusyhtiöitä.
Yksityiset yritykset ovat tuottaneet julkisia sote-palveluita ulkoistamisten, ostopalveluiden ja palvelusetelin myötä jo 1990-luvulta. Tällainen markkinaistaminen on jo johtanut markkinoiden keskittymiseen, verojen välttelyyn ja yritysten suuriin voittoihin. Julkisin varoin tuettu kansalaisten ohjaaminen sosiaali- ja terveyspalvelumarkkinoille olisi väärä ratkaisu: soten hallinnan ja vakauden sekä kansalaisten yhdenvertaisuuden takaamiseksi olisi pikemminkin resursoitava asiallisesti maakuntien julkiset palvelut. Markkinatoimijoilta palveluita voidaan ostaa tarkoituksenmukaisuuden ja yhteistyökumppanuuksien perusteella – hallitusti.
Vaikuttaa siltä, että yhtenä sote-mallin pontimena on halu korvata julkiset palvelut yksityisten toimijoiden tuottamilla palveluilla. Mikäli näin tehtäisiin, menettäisimme hyvinvointivaltion, jonka avulla Suomi on noussut maailman yhdeksi tasa-arvoisimmaksi ja onnellisimmaksi maaksi. Vastineeksi saisimme ongelmat, joilta yksikään markkinoille sote-palveluja siirtänyt maa ei ole välttynyt. Yhteiskunnan kannalta markkinaistamisen hinta on kova niin taloudellisesti kuin sosiaalisesti.
Kirjoittajat
Olli Karsio
Minna Zechner
Julkaistu: Suomen Kuvalehti 2017 Puheenvuoro