Keskustelussa vanhustenhoidosta on tullut esiin useita ehdotuksia, joilla nyt paikoin kestämätöntä tilannetta voidaan muuttaa: parempi resursointi, soveltuvuustestit hoitoalan koulutuksiin, sitova henkilöstömitoitus, hankintaosaamisen parantaminen, valvonnan tehostaminen ja niin edelleen.
Myös kulttuurin muutosta siinä miten vanhuksiin suhtaudutaan ja miten puutteita ja ongelmia käsitellään, on korostettu.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt se rationaliteetti, jonka mukaan palvelut on järjestetty.
Yksi perustavanlaatuinen tekijä näiden toistuvien kriisien taustalla on nimittäin se, ettei palveluita ja hoitotyötä johdeta hoivan logiikan mukaisesti. Tämä koskee pitkälti sekä yksityistä että julkista tuotantoa, palveluasumista, laitoshoitoa ja kotihoitoa.
“Hyvä laatu” hoivassa tarkoittaa käytännössä hoivan logiikan kunnioittamista.
Hoivan logiikka ja etiikka perustuu siihen, että tarpeisiin vastataan kokonaisvaltaisesti ja yksilöllisen tilanteen mukaan. Sen lähtökohtana on hoivan tarve, joka on muuttuva, osin arvaamaton ja ennakoimaton.
Hoitajan ammattitaitoa on havaita ja ymmärtää, mitä kussakin tilanteessa tarvitaan sekä kunnioittaa hoivan tarvitsijan itsemääräämisoikeutta.
Hoivan logiikan mukainen hoivatyö vaatii läsnäoloa, herkkyyttä ja joustavuutta esimerkiksi ajankäytössä. Ammattihoivakin on aina myös ihmissuhde.
Luottamuksellinen hoivasuhde, jossa hoitajalle kertyy arvokasta kokemustietoa asiakkaasta, vaatii myös aikaa ja jatkuvuutta.
Tällä hetkellä palvelujen järjestämisessä keskeisintä on kapeasti ymmärretty kustannustehokkuus. Tuotantoprosessien rationalisoinnin ihanteet näkyvät hoivatyössä itsenäisen ammattihoivan korvautumisena suoritteiksi pilkotuilla palveluilla, minuuttiaikatauluilla ja laajalla raportointivelvollisuudella.
Ihannetyöntekijä ei ole koulutettu, itsenäinen ammattilainen, vaan vaihdettavissa oleva, mukautuva suorittaja.
Suunnitteleva ja suorittava työ on eroteltu, eikä työntekijä pysty vaikuttamaan työnsä organisointiin.
Sen sijaan työntekijöiden odotetaan pysyvän positiivisena työn olosuhteista huolimatta.
Vastuu hyvästä hoivasta kaatuu näin yksittäisten hoitajien ja vanhusten läheisten niskoille, vaikka iso osa ongelmista johtuu resurssien niukkuudesta sekä tavasta jolla hoiva on järjestetty ja johdettu.
Hoivan logiikan mukaan toimiminen ei tarkoita sitä, etteikö palveluja voisi pyrkiä tehostamaan.
Hoivassa on kuitenkin kyse ihmisten perustarpeista ja oikeudesta ihmisarvoiseen elämään. Tämä peruslähtökohta ja siihen liittyvät tosiasiat tulisi nostaa keskiöön palveluita järjestettäessä.
Käytännössä se vaatii hoivan logiikan ottamista lähtökohdaksi.
Kirjoittajat
Minna Zechner
Hanna-Kaisa Hoppania
Julkaistu: Aamulehti 12.2.2019 Mielipide